Katja Seppinen ja Mari Mäki
Teksti on julkaistu artikkelimuodossa Lapin Kansan Alakerta palstalla 20.4.2008
Rovaniemellä on käynnissä useita suuria hankkeita sisältävä rakennusbuumi, joka tulee ratkaisevasti muuttamaan kaupungin ulkonäköä. Samalla tuttujen tilojen käyttötarkoitus ja luonne muuttuu. Tällä hetkellä tapahtuva kaupunkitilan kehittäminen on siitä erikoista, että se perustuu kokonaisvaltaisen suunnittelun ohittamiseen, sekä logiikkaan, jossa ajatellaan suuren koon tuovan aina enemmän. Kaupungin taloutta tasapainottamaan pyrkivillä hankkeilla on kuitenkin merkittävä vaikutus Rovaniemen kehittymiselle pitkällä tähtäimellä. Muutoksissa olisi tärkeää huomioida tasapuolisesti sekä taloudellisesti kannattavan suunnittelun merkitys että kaupunki elinympäristönä. Millaista kaupunkitilaa ja kaupallista tilaa Rovaniemellä tällä hetkellä tuotetaan?
Analysoimme tilannetta matkailun kulttuurintutkimuksen ja markkinoinnin näkökulmasta näiden alojen opiskelijoina sekä rovaniemeläisinä. Otamme käytännön esimerkiksi kauppakeskus Revontulen. Artikkeli pohjautuu konseptisuunnittelun ammattilaisen, Tiia Sammallahden kanssa viettämäämme työpajaan kauppakeskuksessa ja on osa professori Soile Veijolan Cultural Studies of Tourism -kurssia. Pohdimme ensin Revontulta liiketalouden näkökulmasta, tämän jälkeen laajennamme keskustelun kaupunkisuunnittelun sekä asukkaan tasolle.
Ensimmäisenä Rovaniemeä muokkaavista suurista rakennushankkeista valmistui kauppakeskus Revontuli. Sen suunnittelu vaikuttaa jääneen keskeneräiseksi tai ei ole yltänyt toteutukseen saakka. Sammallahden mukaan, kauppakeskuksen tulisi näyttäytyä houkuttelevana kohteena jo ulkonäkönsä perusteella. Tyylikäs arkkitehtuuri ja upeat näyteikkunat viestivät kauppakeskuksen tarjonnasta ja vetoavat asiakkaisiin. Revontulen pitkä harmaa seinä ja tyhjä valkoinen julkisivu eivät sen sijaan houkuttele ohikulkijoita ostoksille. Kauppakeskus ei myöskään sijoitu luontevasti paikkaansa; kolmannen kaupunginosan asukkaat saavat Revontulesta itselleen pelkän lastauslaiturin, eli eräänlaisen ravinto- ja ulostusaukon jossa materia liikkuu sisään ja ulos (Karvinen 1997, 160), sekä sivuoven sisäänkäynnin, jonne päästäkseen heidän on kiiruusti kipitettävä tien yli.
Rovaniemellä asuu modernin ajan kulkijoita, jotka havainnoivat kaupunkitilan nopeaa muutosta ja koostavat sen merkeistä omaa todellisuuttaan. Näin passiivisesta 1800-luvun flâneurista on tullut kuluttaja, ja aktiivinen kaupunkitilkkutäkin rakentaja (Haas 2002, 231). Mitä tapahtuu, kun kulkija kävelee sisälle kauppakeskukseen? Mihin hän kiinnittää huomionsa?
Tiia Sammallahden mukaan viihtyisä tila, jossa halutaan viettää aikaa, on myös liiketaloudellisesti ankeaa ympäristöä kannattavampi. Viihtyisän ja taloudellisesti kannattavan ympäristön rakentamisessa liikkeiden sijoittelulla on olennainen rooli. Viihtyisyyttä voidaan lisätä vaikkapa viherkasveilla ja sohvaryhmillä. Viihtyisän tilan rakentamisessa liikkeiden sijoittelulla on olennainen rooli. Revontulessa suoran käytävän varrella sijaitsevat liikkeet ovat satunnaisessa järjestyksessä: vierekkäin elävät Espritin viimeistelty konseptimyymälä ja omaleimainen Lelutapuli, jossa tuotteet on sijoiteltu varastotyyliin. Molemmille on varmasti tilauksensa markkinoilla, mutta lisäävätkö ne vetovoimaa yhdessä vai karkottavatko toisiltaan asiakkaita?
Ihmiset kiinnittävät nykyisin entistä enemmän huomiota kulttuurisiin ja symbolisiin merkityksiin (Hämäläinen 2004, 143). Liike-elämässä näitä merkityksiä luodaan rakentamalla hallittua ja houkuttelevaa yrityskuvaa, brändiä. Vahva ja selkeä brändi antaa tuotteelle tai palvelulle kilpailuetua, luo kuluttajauskollisuutta ja parantaa kannattavuutta (Lepla & Parker 2002, XI). Jotta voitaisiin luoda yhtenäinen ja vakuuttava kokonaiskuva kauppakeskukselle, täytyisi tietää täsmälleen mikä se on, mitä se tekee ja mihin se on menossa.
Nettisivuilla Revontuli tarjoaa kauneutta, hyvinvointia ja urheilua sekä värikkään ravintolamaailman. Havaintojemme perusteella kirjoitimme listaamme myös bingon, puhelimia ja turistikrääsää. Sammallahden mukaan ei ole kannattavaa ottaa mukaan kaikkia halukkaita yrityksiä, vaan jo suunnitteluvaiheessa tulisi suhteuttaa rakennuksen koko tavoiteltavaan kohderyhmään. Tämän jälkeen hankitaan kumppaneiksi sopivat yrittäjät, jotka muodostavat brändin mukaisen kauppakeskuksen.
Suuri koko ei itsessään takaa etulyöntiasemaa mutta ei myöskään ole automaattisesti huono asia. Tukholmaan rakennettu uusi Clarion -ketjun hotelli Sign valittiin muutama viikko sitten vaikutusvaltaisen brittilehden, The Guardianin, matkailusivuilla parhaaksi alle 100 puntaa/yö veloittavista design-hotelleista maailmassa. Sign on paitsi Tukholman suurin hotelli, myös kokonaisvaltainen konsepti skandinaavista arkkitehtuuria, muotoilua ja keittiötä.
Helmikuussa Lapin Kansassa julkaistussa kirjoituksessa harmiteltiin, kuinka Lapinkävijäntien varrella kevätaurinko ei enää paista aamukahvipöytään Revontulen tultua sen tielle. Kauppakeskus on iso osa kirjoittajan elämää, mutta se ei ole merkityksellinen paikka. Sellainen hänelle oli se puisto, jonka paikalla on nyt kauppakeskuksen parkkipaikka. Kirjoittajalle Revontuli on epäpaikka, jolla ei ole historiaa eikä suhdetta ympäristöön.
Epäpaikoiksi luonnehditaan yleensä paikkoja, jotka ovat tekemisissä matkailun ja matkustamisen infrastruktuurin kanssa. Lentokenttiin, hotelliketjujen identtisiin hotellihuoneisiin tai junien hytteihin ei tavallisesti ehditä luomaan suhdetta, vaikka niissä merkityksellisiä asioita tapahtuisikin. Epäpaikoissa oleminen on väliaikaisia, sillä niiden kautta kuljetaan jonnekin muualle. (Augé 1992,
94.) Siksi tärkeää on, että kaupungin parhaalle paikalle sijoittuvasta valtavasta hotellikompleksista ei tule kaupunkilaisille epäpaikkaa, joka on lopulta vetovoimaton myös maailmaa jo nähneen matkailijan silmissä.
Rovaniemeläiset ovat osallistuneet ahkerasti keskusteluun kaupunkikuvan muutoksista paikallisissa ja alueellisissa lehdissä. Sekä mielipidekirjoitukset, että toimittajien kirjoittamat uutiset muokkaavat lukijoiden mielikuvia todellisuudesta. Oma ympäristömme koostu fyysisten rakennusten ja teiden lisäksi vaikkapa henkilöistä, jotka vaeltelevat kaupoissa tai keskustelevat Lapin kansan pääkirjoituksesta (Haas 2002, 211). Vähitellen muodostamme Revontuleen liittyviä merkityksiä omien kokemusten sekä kulttuurin ja yhteisön tuottamina, ja elämismaailmamme muuntuu: tilasta muotoutuu paikka. (Haarni ym. 1997, 16-17).
Merkitysten rakentumiseen ja paikan identiteetin syntymiseen vaikuttavat myös rakennusten ulkonäkö, niihin liittyvät taloudelliset ja sosiaaliset käyttötarkoitukset, sekä paikkojen menneisyys (Relph 1976, 49 Tanin 1995, 20 mukaan). Kaupallisesti kannattavaa ostoskeskusta tai hotellia ei välttämättä synny, ellei sen suunnittelussa oteta käyttöön inhimillisiä mittasuhteita. Kauniin ja kaupunkikuvaan sopivan arkkitehtuurin lisäksi tarvitaan tilaa hengittää, luoda positiivisia merkityksiä ja reittejä kaupunkitilaan.
Kaupungit ja alueet kilpailevat keskenään mm. Euroopan kulttuuripääkaupungin tittelistä ja Euroopan Unionin kehittämisrahoista. Paikkojen edistäminen ja uudelleenrakentaminen on oleellista tässä kilpailussa. (Andersson 1997, 115.) Kaupunkisuunnittelu kokonaisuudessaan vaikuttaa siihen, miten uusiin rakennuksiin ja niihin sijoittuviin yrityksiin suhtaudutaan ja miten asukkaat ja vierailijat niissä viihtyvät.
Kaupungin tunteminen
Paikallisten ihmisten arjen rutiinit, tilan käyttämisen tavat, luovat näkymättömän kaupungin fyysisten rakennusten rinnalle. Tämä näkymätön kaupunki on välttämätön kaupungin tunnelmalle ja imagolle. Jos kaupunki suunnitellaan pelkästään markkinavoimien määrittelemällä tavalla, siitä häviävät inhimilliset mittasuhteet ja viihtyisyys. (Häkli 1997, 44)
Myös kaupunkisuunnittelun, arkkitehtuurin ja kaupunkikulttuurin tutkimuksen soisi vaikuttavan kaupunkilaisten elinympäristön suunnittelussa liiketaloudellisen osaamisen rinnalla. Kaupunkisuunnittelu on eräs konkreettisesti kaupunkilaisten elinympäristöön vaikuttavista tiedon tuottamisen ja soveltamisen aloista (Häkli 1997, 44) ja siksi heillä tulisi myös olla sananvaltaa suurten muutosten suunnittelussa. Kaupungin hallinto ei ole järjestänyt demokraattista kuulemista, tai oma-aloitteisesti kerännyt kaupunkilaisten mielipiteitä koskien kaupunkikuvan kehittämistä, mutta paikalliset lehdet ovat tarjonneet näkyvästi tilaa keskustelulle Rovaniemen tulevaisuudesta. Toivottavasti keskustelun anti näkyy Rovaniemellä positiivisessa mielessä vielä sadan vuoden päästäkin.
Kirjallisuus
Andersson, Harri (1997) Kulttuuri ja paikan politiikka kaupunkiuudistuksessa. Teoksessa
Tila, paikka ja maisema Tutkimusretkiä uuteen maantieteeseen. (toim.) Tuukka Haarni, Marko Karvinen, Hille Koskela ja Sirpa Tani. Vastapaino, Tampere
Augé, Marc(1992) Non-places An introduction to an anthropology of supermodernity. Lontoo.
Dicks, Bella (2002) Culture on Display The Production of Contemporary Visitability. Open
University Press, Lontoo.
Haarni, Tuukka (1997) Joustavia tiloja: vallan ja ulossulkemisen urbaania tulkintaa. Teoksessa Tila,
paikka ja maisema Tutkimusretkiä uuteen maantieteeseen (toim.) Tuukka Haarni, Marko Karvinen, Hille Koskela ja Sirpa Tani. Vastapaino, Tampere
Haarni, Tuukka, Marko Karvinen, Hille Koskela ja Sirpa Tani (1997) Johdatus nykymaantieteeseen.
Teoksessa Tila, paikka ja maisema Tutkimusretkiä uuteen maantieteeseen. (toim.) Tuukka Haarni, Marko Karvinen, Hille Koskela ja Sirpa Tani. Vastapaino, Tampere.
Haas, Stefan (2002) Visuaalisuus modernin kaupungin hahmottamisessa. Teoksessa
Eletty ja muistettu tila (toim.) Taina Syrjämaa ja Janne Tunturi. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki.
Häkli, Jouni (1997) Näkyvä yhteiskunta: kansalaiset ja kaupunkisuunnittelun logiikka. Teoksessa
Tila, paikka ja maisema Tutkimusretkiä uuteen maantieteeseen. (toim.) Tuukka Haarni, Marko Karvinen, Hille Koskela ja Sirpa Tani. Vastapaino, Tampere
Hämäläinen, Tomi (2002) Toimitilasuunnittelu osana yrityskuvan rakentamista ja maineen hallintaa. Teoksessa Design Management. Kymidesign
Karvinen, Marko (1997) Kaupungin ranta kulttuurisena rajana. Teoksessa Tila, paikka ja maisema
Tutkimusretkiä uuteen maantieteeseen. (toim.) Tuukka Haarni, Marko Karvinen, Hille Koskela ja Sirpa Tani. Vastapaino, Tampere
Lepla, F. Joseph ja Parker, Lynn M. (2002) Integrated branding. Kogan Page, London
Relph, E. (1976) Place and placelessness. Pion, Lomdon.
Tani, Sirpa (1995) Kaupunki taikapeilissä Helsinki-elokuvien mielenmaisemat – maantieteellisiä
tulkintoja. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia, Helsinki.
No comments:
Post a Comment