Markkinointi muuttuu, pysyykö koulutus mukana?

Tänään olin markkinoinnin ammattilaisseminaarissa Wanhassa Satamassa. Seminaarin teemoja olivat trendi, viestintä, media ja brändi. Luennoitsijat tarkastelivat tämänhetkistä tilannetta ja valottivat hieman tulevaisuuden näkymiä, jokainen omasta näkökulmastaan.


Kirjailija Sami Salmenkivi (planner, Dagmar Digital) puhui Media-seminaarissa otsikolla ”Digitaalisuus on median sähköä”. Hän tarkasteli luennossaan yhteiskunnan ja mediakentän muuttumista ja kävi esimerkkien kautta läpi kuinka tähän muutokseen tulisi reagoida niin, että sen voisi käyttää hyödykseen.

Hauskaa oli, että hetkeä aiemmin kuulemani esiintyjä vuorineuvos Kari Neilimo viittasi hyvin samankaltaisiin ilmiöihin puhuessaan Trendi-seminaarissa vähittäiskaupan tulevista näkymistä. Luento oli otsikoitu ”Asiakas on kuningas eikä kuningas ole kuollut”. Samoja teemoja oli havaittaviss myös iltapäivällä puhuneen Antti Öhrlingin luennosta "Pimp my logo - creating Blyk brand".

Kaikkien näiden asiantuntijoiden luennoista nousi esiin muutama läpi toimialojen puskeva muutos. Kuluttajat frakmentoituvat yhä pienemmiksi ryhmiksi, jotka muodostavat yhteisöjä. Informaation määrä kasvaa ja sitä on kyettävä hyödyntämään markkinoinnissa. Media on jokapaikassa, se on pirstaloitunutta ja vuorovaikutteista. Elämysten merkitys korostuu. Enää ei haeta tuotteita tai palveluja vaan kokemuksia ja elämyksiä.

Edellämainittuja trendejä tarkemmin tarkastellessa voi havaita, että ne kaikki nivoutuvat yhteen. Kuluttajien muodostamien käyttäjäryhmien jäsenet ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään. Samalla he tuottavat valtavat määrät tietoa yrityksille ja eteenkin toisilleen. Yritysten tulee pystyä hyödyntämään lisääntynyt informaatio monikanavaiseksi hyvin kohdistetuksi mainonnaksi tai enneminkin vuorovaikutuksi asiakkaan kanssa. Medioita on kaikkialla. Maitopurkki on media, myymälä on media netti on media. Kuluttajat seuraavat vain kiinnostavimpia medioita, joiden kontaktimäärät ovat pienentyneet, mutta ne tavoittavat yhä tarkemmin ja laadukkaammin kohderyhmänsä. Ihmiset etsivät elämyksiä. Myös markkinoinnin on oltava elämyksellistä ja herätettävä keskustelua.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että markkinoinnin rooli on merkittävästi muuttumassa. Useat asiantuntijat viittasivat siihen, että Suomi on reilusti jäljessä sekä Ruotsia että muuta Eurooppaa muun muassa digitaalisen markkinoinnin saralla. Misksi näin on, vaikka olemme tietoyhteiskuntana edelläkävijä maa? Osasyynä voi olla suomalaisten vaatimaton luonteenlaatu. Puuhastellaan nyt tässä kotimarkkinoilla ja ihan hyvinhän meillä näinkin sujuu. Kun taas ruotsalaiset yritykset rynnistävät heti häikäilemättömästi maailmanvalloitukseen - ja usein vielä onnistuvat siinä.

Huomiota olisi syytä kiinnittää myös koulutukseen. Tarjoaako yliopistolaitoksemme todella uusinta tietoa esimerkiksi trendeistä? Vai ovatko yliopistot pölyisiä paikkoja, joissa suuuri osa professoreista on tutkijahuoneisiinsa jämähtäneitä filosofeja. Kotlerin 4 P:tä alkaa olla jo menneen talven lumia markkinointiviestinnässä, mutta yhä sitä tankataan. Tenttikirjojen lukemisen lisäksi opiskelijoita tulisi ohjata seuraamaan medioita, tarkkailemaan muutoksia ja tähyilemään tulevaisuuteen. Vastakkainasettelun aika on ohi, myös elinkeinoelämän ja akateemisen väen kesken. Kenties Suomessakin olisi hyödyllistä palkata professoreiksi ainoastaan henkilöitä, jotka ovat ensin ansioituneet yrityselämän puolella.

Sanoiko joku 500 €?

Keskustelu hoitajien palkankorotuksesta käy tällä hetkellä kuumempana kuin Tamminen jääkiekko-ottelussa. Valtio on luvannut hoitajille historiallisen 150 miljoonan euron lisärahan palkankorotuksiin. Tämä tarkoittaa hoitoalalle noin 12 prosentin korotuksia kahden vuoden aikana ja 270 euron jouluraha kaupanpäälle. Mutta tämä ei riitä TEHYlle. He vaativat summaa tuplana.

Onko hoitajien palkka todella niin kuopassa, että tämän suuruusluokan korotus on edes tarpeen? Aihe herätti vilkasta keskustelua ainakin Taloussanomien nettisivuilla. Toinen monia, eteenkin kokoomuskansanedustajia piinannut kysymys on, sanoiko joku 500 €? Zyzkowicz on ainakin ahkerasti vastannut tähän kysymykseen kieltävästi useiden sanomalehtien yleisönosastopalstoilla.

Oli niin tai näin, tilanne on erittäin vaikea kaikille osapuolille. Ennen vaaleja hoitajien palkkojen nostaminen sai laajaa poliittista kannatusta ja sympatiat olivat heidän puolellaan. Tällä hetkellä kuitenkin tilanne on jo vähän toinen. TEHY:n hyvin hoidetusta markkinoinnista huolimatta, vaaditut huippukorotukset ja joukkoirtisanoutumisella uhkailu alkaa olla jo monille liikaa.

TEHYn on kuitenkin erittäin vaikea perääntyä tässä vaiheessa menettämättä kasvojaan jäsenistönsä edessä. Myös valtiolta on turha odottaa lisärahaa yhden ammattiryhmän palkankorotuksiin. Jos tässä asiassa nyt lipsuttaisiin, seuraisi siitä hallitsematon vaatimuskierre eri julkisen sektorin ammattiryhmien palkkakorotuksiin. Tämän tietävät varmasti kaikki neuvotteluosapuolet ja eteenkin sekä pääministeri Vanhanen että valtiovarainministeri Katainen, jotka ovat myös selvästi kantansa ilmoittaneet.

Näiden kahden väliin jäävät kunnat, joiden talous on jo muutenkin kuin viulun kieli. Toivottavasti valtakunnansovittelija Salonius onnistuu löytämään ratkaisun tähän mahdottomalta tuntuvaan yhtälöön. En haluaisi olla tällä hetkellä hänen housuissaan.

Ehkä tästäkin kuitenkin jotain taas opitaan. Ihmisten muisti on yllättävän pitkä, varsinkin lupausten suhteen. He muistavat vaalilupaukset myös vaalien jälkeen, siispä malttia niihin. Malttia toivoisin löytyvän myös ammattiliittojen vaatimuksiin. Vaikka se oma napa onkin siinä lähimpänä, katsetta tulisi nostaa hieman ja tähyillä ympärillekin, mitä vaikutuksia omilla teoilla on.

Huomiotalouden mekanismit testissä

Lauantain Kauppalehti Pressossa (6.10.2007) kerrottiin suomalaisesta Leet-pelikeksinnöstä. Leet on 15-35-vuotiaille suunnattu joukkuepeli, jota pelataan puolen metrin mittaisilla kourumailoilla ja pallolla.

Mutta eikö pelaaminen "for real" ole auttamattomasti vanhanaikaista? No ei ainakaan pelin kehittäjien mielestä. Visiota kuvaa parhaiten Leetin evoluutiokuva.

Uuden pelikonseptin lisäksi mielenkiintoista Leetissä on myös tapa, jolla sitä lanseerataan. Markkinoinnissa hyödynnetään nokkelasti sekä huomiotalouden että verkostojen tarjoamia mahdollisuuksia. Peli on tarkoitus lanseerata järjestämällä maailmanlaajuinen The Winning Team Challenge -turnaus, jonka voittaja kuittaa 1-2 miljoonaa dollaria.

Idea lyhyesti selitettynä. Pelistä (tai rahasta) innostuneet henkilöt keräävät 5-10 pelaajan joukkueen ja ilmoittautuvat kisaan netissä. Aktiivisimmat ja parhaat joukkueet palkitaan mailoilla ja muilla välineillä. Paremmuudesta mitellään 25:ssä kaupungissa ympäri maailmaa. Parhaat joukkueet pääsevät lopputurnaukseen, joka televisioidaan tai näytetään jollain suositulla nettisaitilla.

Tähän mennessä pelin pitäisi olla tunnettu jo edelläkävijäkuluttajien ja median parissa. Oikeassa foorumissa esitettynä tapahtuma tuo pelin myös suuren yleisön tietoon.

Miljoonan dollarin lisäksi voittajajoukkue haastaa vielä Team Leetin, lajin kehittäjien ja helsinkiläisten vapaehtoisten muodostaman joukkueen. Mikäli se selviää voittajana tästä ottelusta, kuittaavat pelaajat vielä toiset miljoona dollaria ja palstatila on taattu.

Näin toimivat verkostot ja huomiotalous teoriassa - usein myös käytännössä. Ainakin Leetille voi povata parempaa kansainvälistä menestystä kuin edelliselle suomalaisille joukkuepeli-innovaatiolle pesäpallolle.