Kanervan yksityiselämässään lähettämät flirttailevat tekstiviestit eivät ole ministerin arvovallalle sopivaa käytöstä, mutta tällä(kin) kertaa medialta karkasi mopo käsistä pahan kerran. Kanervan töppäily ja ylimielinen suhtautuminen virheitänsä ja mediaa kohtaan oli toimittajille liikaa. Haluttiin näyttää kuka on kukko tunkiolla.
Jossain vaiheessa Kanerva kuintenkin ymmärsi ajojahdin käynnistyneen ja tunnusti virheensä sekä pyysi anteeksi. Tämä ei kuitenkaan riittänyt medialle, joka yhtenä rintamana oli julistanut sodan ulkoministeriä vastaan. Iltalehdet, aamulehdet, hömppälehdet, sähköiset mediat sekä televisio- ja radiokanavat yllyttivät toisiaan taisteluun. Taistelukentällä tasapainoilivat näiden kahden puolen välissä myös Kokoomuksen puheenjohtaja Katainen sekä pääministeri Vanhanen.
Voimakkaan painostuksen lopputuloksena Katainen erottaa Kanervan, jotta säilyttää omat kasvonsa sekä puolueen uskottavuuden. Taistelu päättyy median voittoon, mutta onko tämä todella maamme edun muikaista?
Yhdyn täysin professori Jukka Tarkan näkemykseen siitä, että viestittelyn substanssiarvo ei ole merkittävä ulkoministerin tehtävän hoidon kannalta. Teko ei siis itsessään ole missään nimessä niin vakava, että sen takia ministerin pitäisi erota. Kukaan ei myöskään ole kyseenalaistanut Kanervan pätevyyttä tehtävien hoidossa. Päinvastoin, kaikkien mielestä hän on hoitanut hommansa erinomaisesti.
Median rooli ja moraali näyttää venyvän ja paukkuvan sen ohjaillessa politiikkaa. Onko tarkoituksenmukaista savustaa toimensa hyvin hoitavia ja päteviä henkilöitä pois töistään ajamasta Suomen etua? Päätoimittajalla näyttää olevan valtaa enemmän kuin ministerillä. Toivottavasti kuitenkin Suomessa pystyttäisiin pitämään asiakysymykset ja politikkojen yksityisasiat erossa toisistaan.
No comments:
Post a Comment