Kirjailija Sami Salmenkivi (planner, Dagmar Digital) puhui Media-seminaarissa otsikolla ”Digitaalisuus on median sähköä”. Hän tarkasteli luennossaan yhteiskunnan ja mediakentän muuttumista ja kävi esimerkkien kautta läpi kuinka tähän muutokseen tulisi reagoida niin, että sen voisi käyttää hyödykseen.
Hauskaa oli, että hetkeä aiemmin kuulemani esiintyjä vuorineuvos Kari Neilimo viittasi hyvin samankaltaisiin ilmiöihin puhuessaan Trendi-seminaarissa vähittäiskaupan tulevista näkymistä. Luento oli otsikoitu ”Asiakas on kuningas eikä kuningas ole kuollut”. Samoja teemoja oli havaittaviss myös iltapäivällä puhuneen Antti Öhrlingin luennosta "Pimp my logo - creating Blyk brand".
Kaikkien näiden asiantuntijoiden luennoista nousi esiin muutama läpi toimialojen puskeva muutos. Kuluttajat frakmentoituvat yhä pienemmiksi ryhmiksi, jotka muodostavat yhteisöjä. Informaation määrä kasvaa ja sitä on kyettävä hyödyntämään markkinoinnissa. Media on jokapaikassa, se on pirstaloitunutta ja vuorovaikutteista. Elämysten merkitys korostuu. Enää ei haeta tuotteita tai palveluja vaan kokemuksia ja elämyksiä.
Edellämainittuja trendejä tarkemmin tarkastellessa voi havaita, että ne kaikki nivoutuvat yhteen. Kuluttajien muodostamien käyttäjäryhmien jäsenet ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään. Samalla he tuottavat valtavat määrät tietoa yrityksille ja eteenkin toisilleen. Yritysten tulee pystyä hyödyntämään lisääntynyt informaatio monikanavaiseksi hyvin kohdistetuksi mainonnaksi tai enneminkin vuorovaikutuksi asiakkaan kanssa. Medioita on kaikkialla. Maitopurkki on media, myymälä on media netti on media. Kuluttajat seuraavat vain kiinnostavimpia medioita, joiden kontaktimäärät ovat pienentyneet, mutta ne tavoittavat yhä tarkemmin ja laadukkaammin kohderyhmänsä. Ihmiset etsivät elämyksiä. Myös markkinoinnin on oltava elämyksellistä ja herätettävä keskustelua.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että markkinoinnin rooli on merkittävästi muuttumassa. Useat asiantuntijat viittasivat siihen, että Suomi on reilusti jäljessä sekä Ruotsia että muuta Eurooppaa muun muassa digitaalisen markkinoinnin saralla. Misksi näin on, vaikka olemme tietoyhteiskuntana edelläkävijä maa? Osasyynä voi olla suomalaisten vaatimaton luonteenlaatu. Puuhastellaan nyt tässä kotimarkkinoilla ja ihan hyvinhän meillä näinkin sujuu. Kun taas ruotsalaiset yritykset rynnistävät heti häikäilemättömästi maailmanvalloitukseen - ja usein vielä onnistuvat siinä.
Huomiota olisi syytä kiinnittää myös koulutukseen. Tarjoaako yliopistolaitoksemme todella uusinta tietoa esimerkiksi trendeistä? Vai ovatko yliopistot pölyisiä paikkoja, joissa suuuri osa professoreista on tutkijahuoneisiinsa jämähtäneitä filosofeja. Kotlerin 4 P:tä alkaa olla jo menneen talven lumia markkinointiviestinnässä, mutta yhä sitä tankataan. Tenttikirjojen lukemisen lisäksi opiskelijoita tulisi ohjata seuraamaan medioita, tarkkailemaan muutoksia ja tähyilemään tulevaisuuteen. Vastakkainasettelun aika on ohi, myös elinkeinoelämän ja akateemisen väen kesken. Kenties Suomessakin olisi hyödyllistä palkata professoreiksi ainoastaan henkilöitä, jotka ovat ensin ansioituneet yrityselämän puolella.
No comments:
Post a Comment