Verkostoituminen – teeskentelyä vai aitoa suhdetoimintaa?

Jälleen matkasi joukko opiskelijoitamme toiselle puolelle Suomea oppimaan, juhlimaan ja eteenkin verkostoitumaan. He menivät Turkuun Kylteripäiville, kauppatieteiden opiskelijoiden vuotuisiin kokoontumisajoihin. Itselleni verkostoituminen poiki viime vuonna uusia tuttuja ja ikimuistoisia kokemuksia sekä unelmaduunin.

Mitä verkostoituminen sitten oikein on ja kuka siitä hyötyy? Monille ensimmäiseksi tulee mieleen jäykät koktailkutsut, jonne mennään tapaamaan ihmisiä, joista halutaan myöhemmin hyötyä. Verkostoitujiin suhtaudutaan epäilevästi ”mitähän tuo minusta haluaa”. Samaan aikaan kuitenkin epäilijätkin epäilemättä hyödyntävät verkostojaan jokapäiväisessä elämässään, jopa tiedostamattaan. Kellepä ei tulisi ensiksi mieleen kysyä muistiinpanoja kurssilla olleelta kaverilta ventovieraan sijaan?

Samalla tavalla toimii myös työelämä. ”Hmm, tähän projektiin tarvittaisiin nyt kokenut konseptisuunnittelija, moderni designeri ja uusmedian taitava markkinoija. Löytysiköhän tuttavapiiristäni sopivia, luotettavia tekijöitä näihin tehtäviin” miettii projektipäällikkö. Jopa 80 prosenttia työpaikoista täytetään verkostojen kautta. Näin säästetään paljon aikaa ja vaivaa vaativia hakuprosesseja ja kenties tiedetään työntekijästä enemmän, kuin pelkän hakemuksen ja haastattelun perusteella voidaan saada selville.

Verkostoituminen on myös paljon enemmän kuin uusien työmahdollisuuksien löytämistä. Se on kiinnostumista ihmisistä, vuorovaikutusta. Aina silloin tällöin tekee hyvää päästää irti siitä tutusta ja turvallisesta kaveriporukasta ja uskaltautua uusiin ympyröihin. Oman alan sisältä voi helposti löytää samanhenkisiä ihmisiä, mutta usein vielä hedelmällisempää on kanssakäyminen erilaisten ihmisten kanssa. Lähtiessään ristiretkille toisen tiedekunnan opiskelijoiden joukkoon voi saada uusia näkökulmia ja perspektiiviä omille ajatuksille. Sieltä voi löytyä toisen alan ammattilainen, jonka osaaminen yhdistettynä omaasi on yhdessä enemmän kuin toiseen potenssiin. Ennakkoluulotkin joutuvat romukoppaan, kun huomaa ettei se taiteilijakaan mikään hihhuli ole ja myös humanisti voi ymmärtää bisnestä.

Verkostoituakseen ei kuitenkaan tarvitse lähteä pönöttämään koktaikutsuille. Jokapäiväisessä elämässä on lukuisia mahdollisuuksia tutustua uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin. Luennolla tai kahvilassa voi mennä istumaan tuntemattomien viereen ja aloittaa keskustelun. Työt, harrastukset ja järjestöissä toimiminen ovat luontevia tilanteita verkostoitumiseen. Yhdessä tekeminen tuo ihmisistä esiin paljon enemmän, kuin pelkät kahvipöytäkeskustelut.

Vuorovaikutustaidot ovat erittäin tärkeitä verkostoituessa, mutta aitous on lopulta se joka kantaa. Teeskentelemälläkin voi pikavoittoja saada, se tie johtaa kuitenkin äkkiä umpikujaan. Jättipotin voi saavuttaa vain olemalla oma itsensä ja tekemällä työnsä hyvin.

Julkaistu Lapin ylioppilaslehdessä 1/2008